belanis


Imagine You Have Time

Another Damn Writing Assignment


Hupsista saatana...
belanis
Muistatteko kun valitin vähän aikaa sitten? En sitten vissiin ihan turhasta valita, tai ainakin lääkäri oli sitä mieltä, koska kirjoitti rauhoittavia ja neljän viikon sairasloman, masennus + adhd + ylikuormitus. Jos sillä aikaa vaikka tyhmyys, hitaus ja unohtelu vähenisivät.

First assignment turned in
belanis
This morning I turned in the first assignment for the Special Education 101 course. I feel like a Real Student now :)

Publicar una entrada
belanis
Lähetinpä viimein meiliä LJ:n tukeen siitä, että UI on yhtäkkiä espanjaksi. Tai ainakin luulen niin - varma en voi olla, koska kaikki linkit ja napit on myös espanjaksi...

Hermit artist
belanis
Musings about fanfic socialisationCollapse )

Selkä suorana
belanis
Ei kannata yrittää liian vaikeita juttuja.Collapse )

Sanoista ja miekoista
belanis
Kaverini Tuomas, moniaita novelleja julkaissut (sekä omiaan että muiden), ilmoitti juuri lopettavansa kirjoittamisen, koska siinä ei ole mitään järkeä. 

Tavallaan ymmärrän jätkää. Minultakin on miekkailu enimmäkseen jäänyt nimenomaan siksi, että vaikka kuinka yrittäisin, minusta ei voi tulla miekkailunopettajaa eikä varsinkaan palkkasoturia 1400-luvun Euroopassa ja täten en voi ansaita sillä tarpeeksi rahaa. Työ-lapset-intohimoharrastus -kolmio vie vuorokaudesta 18 tuntia ja joskus pitäisi myös nukkua ja tavata ystäviä että pysyisi suunnilleen järjissään.

Kirjoittamisesta sen sijaan en ole tällä tavalla angstannut sitten teinivuosien. Olen erittäin hidas, prokrastinoiva kirjoittaja, ja asettelen rimoja tajuttoman korkealle myös tässä harrastuksessa. Näin ollen totesin jo teininä, että minusta ei voi tulla Oikeaa Kirjailijaa. Itkin kaksi päivää, murjotin muutaman kuukauden, ja sitten keräsin egoni sirpaleet ja jatkoin matkaa. Ja kirjoittamista. Hupsis.

Viime vuonna uudenvuodenpäätökseni oli, että keskittyisin ansaitsemaan rahaa ja saavuttamaan jonkinlaisen taloudellisen tasapainon. Koko vuoden olin kroonisen kettuuntunut kaikesta. Harmitti, etten ansainnut enempää rahaa, vaikka mielestäni työtehtäväni ja kyvykkyyteni siihen oikeuttaisivat. Harmitti, että kaikilla muilla tuntui olevan elämä hyvällä pohjalla, kun taas meidän perheemme rämpii jatkuvassa puutteen ja vaikeuden suossa. Minäkin halusin niin kovasti sen 300 neliön tyylitalon ja huolettoman Reimatec-elämän jonka niin moni tuntuu saavuttaneen.

Tänä vuonna uudenvuodenpäätökseni kuului: "enemmän minua". Päätin tehdä asioita, jotka ovat minun juttujani, asioita, joita haluan tehdä ihan vaan siksi, että haluan. Ja nyt on tapahtunut ihania asioita hevosista larppaamiseen. Olen tutustunut kirjailijoihin (ihan Oikeisiin sellaisiin) ja olen tietoisesti Tehnyt Jotain kirjoittamiseni hyväksi ensimmäistä kertaa sitten sen kuuluisan vampyyrificin, jonka sain "valmiiksi" jo 15 vuotta sitten. Olen saanut palautetta, josta osa on ollut positiivista ja osa hyödyllistä. Ja tällä viikolla saapui postissa Kosmoskynä, jossa on ihan painetussa muodossa neljä lyhytnovelliani. Tämä kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta. Enkä enää haikaile sitä 300 neliön taloa, koska on ihan OK asua näin, tässä, vähän rähjäisesti mutta koko perhe yhdessä, ja se on OK ja kivaa ihan vain siksi että saan tehdä omia juttujani.

Minä siis kirjoitan, koska näköjään päädyn sitä aina tekemään. Annan juttujani muiden luettavaksi, koska se antaa minulle valtavat kicksit laittaa ulos valmis juttu. Siinä kaikki. Se on ketutuksenestoa, vähemmän ärsyttävää kuin liikunta.

Ehkä joskus vielä pääsen sinne miekkailutunnillekin takaisin. Olisiko se minun juttuni ensi vuonna? Sitä ennen pitäisi kyllä saada se yksi stoori valmiiksi, kun lapset kinuavat jatkoa...

Sotanin onni
belanis
Lisää lyhyttä fiktiota. http://verbauri.blogspot.com/2012/05/sotanin-onni.html

Laitetaans sitten tännekin
belanis
Kosmoskynään tulee kuulemma neljä lyhäriä blogistani.

Sen kunniaksi julkaistaan nyt blogissa uusi :)

http://verbauri.blogspot.com/2012/05/tietaako-han.html

Winter is coming
belanis
Quickie poemCollapse )

Annoying writing tics
belanis
- All my heroines (and they are ALL heroines) have to leave home in order for anything interesting to happen to them.
- They generally go to London. Even the scifistic locations end up looking and feeling like London.
- I write my stories inside out - I start in the middle, or near the end, backtrack in a long backstory exposition, backtrack even more in flashbacks, come back to the present, and only then limp forward.
- Forbidden love is My Thing. If only it wasn't quite so much my thing.
- Ending stories is hard. Beginning them is even harder. So I never resist a good segue into Season 2.
- Everybody spends a lot of time eating and talking. Mainly talking. After all, action sequences are boring.
- The only attractive kind of hero is small, lithe and basically blond.
- Swords. Swords, swords. If only I ever wrote action sequences.

- The tendency to revert into English. Meesa no speaken Finnish.

?

Log in

No account? Create an account